torstai 30. maaliskuuta 2017

Beauty is a state of mind

Ainoa filtteri, joka me oikeasti tarvittaisiin, olisi sellainen meidän päänsisäinen. Kauneusfiltteri mielelle. Filtteri, joka auttaisi meitä näkemään kuinka kaunista meidän ympärillä oikeastaan onkaan - ja mikä tärkeintä, kuinka kauniita me itse ollaan. Koska elämä on ihan älyttömän kaunista, tällaisenaan. Ja mekin ollaan, sä ja mä, jokainen kauniita just näin. 

Oikeastaanhan meiltä tällainen filtteri jo löytyykin - koska Doven sanoja lainatakseni, beauty is a state of mind. Meidän täytyisi vain oppia erottamaan se oikeanlainen kauneus kaiken turhan seasta. Dove on tehnyt vuosien ajan ihan älyttömän hyvää työtä kampanjoidessaan aidon kauneuden puolesta. Olen iloinen, että saan olla nyt mukana jakamassa tätä Doven sanomaa siitä, kuinka kauneus kuuluu kaikille. Tämä postaus onkin toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Doven kanssa. Dovelta tulee pian kauppoihin uusi tuotesarja, josta kerron teille myöhemmin omassa postauksessaan. Mutta ensin siitä aidosta kauneudesta.


Jokainen kokee varmasti aina ajoittain epävarmuuden tunteita ja riittämättömyyttä itseään kohtaan. Nuorempana kuvittelin, että oma epävarmuuteni menee itsestään ohi, kun vuosia tulee mittariin lisää. No, täytän toukokuussa 27 vuotta, enkä ole vieläkään täysin sinut itseni kanssa. Olen oppinut sietämään monia omia "virheitäni", mutta jotkut niistä nousevat edelleen ajoittain mieleeni kummittelemaan. Vihasin esimerkiksi lapsena ja nuorena silmiäni. Olin myös tosissani sitä mieltä, että näytän kivemmalta totisena kuin hymyillen. Tämän vuoksi olen kaikissa ala-asteen koulukuvissani täysin ilmeetön. Näin jälkeenpäin mua oikeasti harmittaa, että olen ajatellut itsestäni niin rumasti. Mutta sanonta old habits die hard pitää kai tässäkin asiassa paikkansa. Mun toinen silmä on isompi kuin toinen, eron huomaa erityisesti silmäluomieni koossa. Mulla on myös todella pieni suu, ja ylähuuleni häviää melkein näkymättömiin kun hymyilen. Enkä muuten pysty hymyilemään hammashymyä ollenkaan. Muun muassa näillä asioilla vaivaan edelleen toisinaan päätäni, vaikka mulla onkin omasta mielestäni hyvä itsetunto nykyään. Luulen, että tämänhetkiset kauneusihanteet, sosiaalinen media ja muut luovat väkisinkin paineita jopa sille kaikista itsevarmimmalle tyypille.

Mulla on oikeastaan todella ristiriitaiset fiilikset kaikenlaisista kauneusasioista ja kauneusihanteista. Pidän siitä, että meikeillä ja oikeanlaisilla vaatteilla voidaan korostaa omia parhaita puolia - ja ehkä myös häivyttää hieman niitä ei niin toivottuja piirteitä. Mutta sitten on se toinen ääripää, jota suoraan sanottuna vihaan. Kun pitäisi olla tuuheat kulmakarvat, paksut hiukset, pitkät ripset, kapeat posket, virheetön iho ja suuri suukkosuu. Sitten vedetään kaikenlaiset kestopigmentoinnit ja lisäkkeet ja täyteaineet ja contouringit ja peppukin pitää saada treenattua salilla jättimäisen isoksi. Syödään vaan kukkakaalia, koska no, kaikki muu turvottaa. Ja lopulta mikään ei näytä enää miltään, syntyy kaamea kierre. Okei, jokainenhan saa olla juuri sellainen kuin haluaa. Jos siis haluaa nähdä kaiken tämän vaivan, niin mikäs siinä. Mutta jos ajattelee olevansa parempi vasta sitten kun on nähnyt näin paljon vaivaa, se onkin jo ihan toinen asia.



Niin. Palatakseni tuohon beauty is a state of mind -lauseeseen: mieli on älyttömän kiehtova ja voimakas juttu. Meidän on helppoa inhota itseämme, listata asioita joista emme itsessämme pidä. Meidän on helppoa verrata itseämme kaikkeen ympärillämme olevaan, ja päästää huonommuuden tunteet ihon alle. Jostain ihmeen syystä meidän on helppoa vähätellä myös itsemme lisäksi muita. Haukkua, herjata ja arvostella. Satuttaa. Entä jos käyttäisimmekin kaiken tämän voiman päinvastaisesti itsemme ja muiden kannustamiseen ja kehumiseen? Veikkaan, että voisimme kaikki paljon paremmin. Uskon itse täysillä siihen, että jos vain ajattelemme positiivisesti, alamme myös nähdä kaiken positiivisessa valossa. Se on sitä mielen voimaa.

Dove haastoi meidät bloggaajat kehumaan kollegojamme. Mulle tuli heti mieleen tietysti Life is beautiful -blogin Reetta Ekström, joka on yksi ensimmäisistä bloggaajaystävistäni. Meidän ensimmäisestä tapaamisesta on jo kolme vuotta, ja muistan tuon päivän edelleen todella hyvin. Olin matkustamassa Helsinkiin viikonlopuksi, ja kun postasin asiasta instagramiin, Reetta laittoi mulle viestiä ja kysyi haluaisinko treffata. Me ei tässä vaiheessa tunnettu vielä erityisen hyvin, ja olinkin ihan ymmälläni siitä, että Reetta halusi tavata mut. Muistan ajatelleeni, että miksi ihmeessä tuollainen pääkaupunkiseudun bloggaaja haluaa tutustua muhun! Olin todella epävarmoissa ja jännittyneissä fiiliksissä, kun odottelin Reettaa Kampissa. Sitten kun nainen saapui paikalle, kaikki jännitys katosi. Tuosta päivästä lähtien ollaan oltu aika tiiviistikin yhteydessä. Ihailen sitä, kuinka suurella sydämellä ja ammattitaidolla Reetta pyörittää omaa kauneusalan yritystään Salossa. Reetta on rohkea ja rempseä. Hänessä on jotain sellaista räväkkyyttä, jota itsessäni ei ole ollenkaan. Vastakohdat ilmeisesti vetävät toisiaan puoleensa, haha. Yhteistäkin meillä on, nimittäin samanlainen hullu huumorintaju sekä intohimo muotia kohtaan. Olen todella iloinen siitä, että Reetta otti muhun aikanaan yhteyttä. Muuten mulla olisi varmaan mennyt kokonaan näin upea tyyppi ohi!


Tässä alkaa väkisinkin miettiä, kuinka paljon siellä ruutujen toisella puolella onkaan upeita, rohkeita ja viisaita ihmisiä. Jotkut ehkä vähän tietoisempia omasta uniikkiudestaan kuin toiset. Mutta silti, kaikki saman arvoisia. Olkaa rohkeita ja rakastakaa itseänne. Ja muistakaa kehua läheisiänne, sillä kehuminen on todella pieni, mutta voimakas tapa vaikuttaa muihin. Ajattele, voit kirkastaa toisen päivän päästämällä suustasi muutaman pienen, kauniin sanan. Samalla saat myös itsellesi paremman mielen. Helppoa. Joten mitäs sanotte, eiköhän oteta kehuminen tavaksi! Olisi kiva kuulla teidän ajatuksianne aiheeseen liittyen. Kuka sun mielestä ansaitsisi kehuja juuri nyt?

Comments (16)
tiistai 28. maaliskuuta 2017

Kurkkaus kevätmuotiin


Oon ihan fiiliksissä tämän sesongin muodista, sillä musta tuntuu, että se on kattava sekoitus kaikkea ihanaa vanhaa sekä mielenkiintoista uutta. Vaikka oma tyylini onkin yksinkertaistunut todella paljon viime aikoina, enkä noudata muotia mitenkään orjallisesti, on tällainen muodin kehittymisen seuraaminen musta jotenkin ihan älyttömän mielenkiintoista. 

Muotikoosteiden postaaminen on kehkeytynyt oikeastaan vuosien saatossa ihan joka keväiseksi ja syksyiseksi perinteeksi täällä mun blogissani - ja täytyy sanoa, että nautin tästä edelleen todella paljon. Tämä on oikeastaan asia, jota voisin kuvitella tekeväni joskus vielä paljon useammin, tarkemmin ja systemaattisemmin. Mutta pidemmittä jorinoitta, tässä tulevat tämän kevään muotitärpit tutulta La Cool & Chic -sivustolta lainattujen kuvien kera!


Varmin kevään merkki ovat kukka- sekä raitakuosit, jotka vuosi toisensa jälkeen ilmaantuvat aina uudelleen vaatteisiin. Jos haluat säväyttää, niin vedä päällesi taiteellisilla, graafisilla kuvioilla kunnolla ilotteleva vaate! Myös värikkäät 70-luvun kuosit ovat taas in.

Värit kevenevät, ja pastellisävyt ovatkin aina harkullinen valinta, kun kevätaurinko alkaa lämmittää. Tänä keväänä näkyy paljon pinkkiä ihan haalean vaaleasta aina tummaan asti - sama pätee keltaiseen ja khakiin. Hohtava metalli pysyy pinnalla edelleen. Hohtoa näkyy myös paljetteina ja kimalteena (unohda kuitenkin minimitta ja valitse juhlaan pitkänmallinen mekko).

Sporttisuus jatkaa edelleen näkyvänä piirteenä. Kuumaa kamaa ovat erityisesti college ja ylisuuret hupparit. Koita sporttista keveää parkatakkia! Myös hempeä pitsi ja rouheat punkpiirteet ovat in. Sporttisuus, romanttisuus ja punk - näistä saa vaikka minkälaisia kontrastikomboja aikaiseksi. ;)

Mitä tulee housumuotiin, tällä hetkellä on valinnanvaraa: on nimittäin kapeaa, suoraa ja leveää lahjetta. Kaikkia näitä yhdistää nilkkapituisuus. Jos haluat vähän revitellä, niin koita rispaantuneita lahkeita (joita jo hehkutinkin viime postauksessa). Ja halusitpa tai et, niin leggingsit tekevät jälleen paluun - muunakin kuin urheilumuotina.


Yläosissa suositaan leveitä hihoja, mieluiten vieläpä halkioilla varustettuna. Toisen olkapään vilauttelu on sallittua. Muista myös röyhelöt! Eripituiset topit yläosan päällä ovat olleet pinnalla jo pitkään, ja niitä nähdään edelleen niin paitisten, t-paitojen kuin mekkojenkin päälle puettuna. Jos topit eivät ole mieleesi, vedä pitkähihaisen päälle hihaton svetari. Tämä yhdistelmä on toimistoon käyvä versio edellä mainitusta. 

Ylä- ja alaosa samassa vaatteessa on myös edelleen hyvä valinta, sillä haalarimuoti on tullut jäädäkseen. Sopii niin arkeen kuin juhlaan! Ylisuuri paitis puetaan nyt mekkona. Väreistä parhaat ovat valkoinen ja vaaleansininen kapealla raidalla. Pyjamatyylin uusi tulokas on kevyt pyjamatakin tyylinen kaapu, joka vedetään vaatteiden päälle. 

Uskalias pukee ylleen takin, jonka hartiat ovat ylisuuret, pyöreän malliset tai överin puffimaiset. Hauskuutta takkeihin tuovat myös runsaat hapsutukset. Klassinen trenssi on aina hyvä vaihtoehto.

Asusteissa paluun tekevät vyötärövyöt. Tätä tyyliä en ole kaivannut teinivuosien ylikulutuksen jälkeen, joten saas nähdä, koska uskallan testata tyyliä uudelleen. Heh. Kevään ja kesän kuumimmat kengät ovat kapealla minikorolla varustetut kitten heelit, jotka saavat mieluiten olla vielä kantapäästä avoinna. Mukavuus ja tyylikkyys, yes please.


Mikä teitä inspiroi kevätpukeutumisessa? Entä mielipiteitä kevään muodista?
Kivaa alkuviikkoa kaikille!

Comments (8)
keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Katseet lahkeisiin


Farkut Zara | takki Mango | kengät Vagabond | laukku Marimekko | kuvat Linda Alku

Voin kertoa, että olen etsinyt tällaisilla superrispaantuneilla lahkeilla varustettuja farkkuja koko talven, tuloksetta. Siksi tilauspäätöksen tekeminen ei ollutkaan vaikeaa, kun viimein löysin Zaran verkkokaupasta nämä kaikin puolin silmääni miellyttävät pöksyt. Päätin tehdä tilauksen siis siitäkin huolimatta, että tunsin Zaran farkkukoot vain yksien farkkujeni perusteella, ja palauttaminenkin vaikutti aiemmalla tilauskerralla hyvin haastavalta. Elämää reunalla, hehe. No, kerrankin mua onnisti, sillä farkut osoittautuivat jo ensisovituksella täydellisiksi. Materiaali on pehmeää ja joustavaa, ja siksi farkut ovat todella mukavat päällä ja istuvatkin hyvin. Jos jotain miinusta pitäisi antaa, niin nilkkapituisiksi farkuiksi nämä ovat hiukan pitkälahkeiset. Mutta sehän nyt ei ole mitään uutta, kun allekirjoittaneen kintut eivät ole mitenkään erityisen pitkät. Ja tästä huolimatta, tykkään, tykkään, tykkään. Tykkään niin paljon, että mieli tekisi tilata samaiset farkut myös toisessa värissä! 

Rispaantuneet lahkeet näyttävät ihan älyttömän hyviltä - niillä saa tuotua yksinkertaisempaankin asuun helposti yksityiskohtaisuutta ja persoonallisuutta. Ja ovathan ne myös ihan super in! Pitkään vallassa olleista polvihalkioista katseet on nimittäin siirretty vähitellen kohti lahkeita. Pidän edelleen myös revityistä polvista, mutta kyllä nämä tällaiset lahkeet ovat mukavaa vaihtelua. Sitten kun saisi vielä farkut, joissa yhdistyvät molemmat, sekä polvien että lahkeiden rispaantuneet detaljit...

Comments (16)
sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Olemisen keveys


Tämä viikonloppu koostui tyttöenergiasta, hyvästä ruoasta, vedet silmissä nauramisesta sekä pitkistä yöllisistä keskusteluista, kun Anni, Enni ja Linda saapuivat perjantaina mun luokse kyläilemään. Oli brunssia, shoppailua, leffan katselua ja saunomista. Liikaa jätskiä ja liian vähän unta. Aika hyvä tasapaino, jos multa kysytään. Ja parastahan tässä oli sellainen tietynlainen olemisen keveys. Rakastan sitä, kun ympärillä on ihmisiä, joiden parissa saa olla huoletta oma itsensä.

Pariin päivään mahtui toki paljon, mutta jälleen kerran aika tuntui kuluvan aivan liian nopeasti. Viikonloppua odotettiin kuumeisesti vaikka kuinka pitkään - sitten yhtäkkiä onkin jo sunnuntai ja aika sanoa taas heipat. Mutta niinhän se menee. Nyt onkin sitten pikku hiljaa suunnattava katse jo uuteen viikkoon, jonka aion omistaa treenaamiselle ja kandin kirjoittamiselle. Mutta jos ensin kuitenkin vielä hiukan sitä kinuskipähkinä-jätskiä, jota eiliseltä jäi pakkaseen... Ihanaa uutta viikkoa kaikille!

Comments (2)
perjantai 3. maaliskuuta 2017

Hiljainen helmikuu


Housut, pusero Mango | takki H&M | laukku Marimekko | tennarit Adidas

Hmm, mistähän sitä aloittaisi? Siis mulla ei ollut todellakaan tarkoituksena pitää minkäänlaista postaustaukoa - niin vain pääsi käymään, kun arki kävi kovin kiireiseksi. Päivät muuttuivat viikoiksi, ja no, näköjään viikot sitten kuukaudeksi. Oon kirjoitellut kandia, ja siinä sivussa yrittänyt selvitä myös normi kursseista ja niiden tehtävistä. Samalla oon etsinyt jatkuvasti töitä (mihin menee muuten ihan hirveästi aikaa), ja koittanut löysäilläkin välillä. Niin ja tosiaan, hankin neljä viikkoa sitten salikortin, joten treenaaminen on myös iskostunut tässä postaustauon aikana osaksi mun arkea. 

Vaikka useasti on tuntunut siltä, että vuorokaudessa ei riitä tunnit kaiken tekemiseen, niin oon ollut jotenkin paljon energisempi kuin pitkään aikaan. Jälleen kerran on saanut huomata, että kun tekee asioita, joista oikeasti nauttii, ei kiire tai työn määräkään tunnu niin kaamealta. Ja onhan tuolla säännöllisellä treenillä ollut myös suuri vaikutus mun fiiliksiin. 

Onnea on myös tietää, että tästä eteenpäin alkaa helpottaa opiskelun suhteen. Mulla loppui viime viikolla luennot tältä keväältä, ja opinnotkin alkavat olla hyvällä mallilla kandin papereita ajatellen. Enää on jäljellä vain muutamia rästihommia kandin kirjoittamisen lisäksi. Ja se työpaikan hankkiminen tietysti. Oon kyllä jotenkin todella fiiliksissä kaikesta, etenkin kun kevät tekee jo selkeästi tuloaan. Keväälle on myös suunnitteilla muutamia todella kivoja tapahtumia, joista oon jo aika innoissani. Niitä odotellessa, mä ja mun culottesit vedetään sukkista alle ja haaveillaan keleistä, joilla ulos uskaltaa lähteä nilkat paljaana. :) Ihanaa viikonloppua kaikille, palataan!

Comments (2)