maanantai 11. joulukuuta 2017

Heikkouksia


Takki, hattu ja farkut Zara | nilkkurit New Look | laukku ja pusero H&M

Mitä tulee pukeutumiseen, tässä vuosien aikana mulle on muodostunut pari erityistä heikkoutta: takit ja päähineet. Toiset on hulluna kenkiin, toiset laukkuihin. Jostain syystä rakastan itse erityisesti takkeja ja hattuja. Nämä on ne jutut, mistä kuulen myös eniten vitsailua lähipiirissäni, sillä no, mun takki- ja päähinevalinnat ei ole aina ihan sieltä kaikista neutraaleimmasta päästä.

Omistan useita erilaisia takkeja eri vuodenajoille, ja perustelenkin tätä heikkoutta aina meidän sääolosuhteilla. Koska täällä Suomessa takki on merkittävä osa asukokonaisuutta suuren osan vuodesta, olisi kamalan tylsää, jos takkeja ei voisi vaihdella fiiliksen mukaan. Takeissa mun motto on yleensä "mitä suurempi, sen parempi", sillä ylisuuret takit viehättävät mua jotenkin erityisen paljon. On varmaan siis sanomattakin selvää, että tuo kuvissa näkyvä shearling-takki on runsaan kokonsa ansiosta yksi mun lemppareista! Hatut ovat puolestaan mun mielestä ihan älyttömän käytännöllisiä - ne lämmittävät ja suojaavat. Lisäksi ne pelastavat aina huonot hiuspäivät, ja jättävät aamuisin enemmän aikaa kahvin juonnille (maailman isoin plussa). Ja saattaa ehkä kuulostaa hullulta, mutta faktahan on, että musta tuntuu aina entistä itsevarmemmalta, kun mulla on jonkinlainen hattu päässä. Tällä hetkellä päähän on juuttunut tuo Zaran tekonahkainen lätsä, joka tuo mielestäni kivaa särmää asuun kuin asuun. Millaisia vaate- ja asusteheikkouksia sulla on? Kivaa uutta viikkoa kaikille!
Comments (4)
maanantai 4. joulukuuta 2017

Enjoy the simple things in life


Musta tuntuu, että nykyään korostetaan todella paljon sitä, että elämästä pitää tehdä juuri omanlaista; pitää olla päämääriä ja unelmia, joita tavoitella. On oltava aktiivinen ja edettävä. Kaiken kaikkiaanhan tämä on todella hyvä asia. On hyvä tietää, mitä elämältään haluaa ja pyrkiä toteuttamaan itseään ja unelmiaan aktiivisesti. On myös tärkeää tehdä elämästä juuri oman näköistä - silloinhan todennäköisesti myös nauttii elämästään enemmän. Olen kuitenkin huomannut, että isoissa päämäärissä ja tällaisessa aktiivisessa eteenpäin pyrkimisessä piilee myös omat ongelmansa. Jos johonkin päämäärään tähtää liikaa, voivat elämän pienet hyvät jutut jäädä kokonaan huomaamatta. Tai jos päämäärän tavoitteleminen tuottaa vaikkapa kauheasti stressiä, saattaa olla haastavaa nähdä ympärillä niitä positiivisia asioita. Pahimmassa tapauksessa tällöin koko päämäärältä voi pudota pohja pois.

Olen huomannut tässä viime vuosien aikana, että kaikki elämän pienimmät ilon ja onnen aiheet ovat alkaneet merkitä itselleni entistä enemmän. Hyvän ruoan laittaminen, arkiset kahvihetket, pitkät yöunet ja onnistuneet treenit - saattaa kuulostaa hyvin kliseiseltä listaukselta, mutta tällaiset jutut ovat juurikin itselleni niitä arjen parhaita asioita. Toisinaan on todella harmillista huomata, ettei tällaisista jutuista ole ehtinyt nauttia tarpeeksi kaiken kiireen ja suorittamisen keskellä. Mulla on myös taipumusta ylikuormittaa itseäni erinäisillä asioilla; vaikka teen opintoja ja näitä somehommia tällä hetkellä melko rennolla otteella, en välttämättä silti osaa pitää kunnon vapaapäiviä. Tiedättehän, siis sellaisia vapaapäiviä, joina en tee oikeasti yhtään mitään. Luulen, että tämä on aika yleistä, sillä moni tuntuu elävän elämäänsä sillä mentaliteetillä, että jatkuvasti pitäisi olla tekemässä jotain hyödyllistä. 

Näin vuoden viimeisenä kuukautena ja joulun lähestyessä on varmasti ihan paikallaan pohtia, kuinka paljon itseään kuormittaa erinäisillä asioilla. Aina ei tarvitse olla kovin tuottelias, aktiivinen tai sosiaalinen. Välillä voi ihan luvan kanssa löysätä kunnolla, ja rentoutua juuri sillä itselle parhaiten sopivalla tavalla. Ihanaa uutta viikkoa ja joulukuun alkua kaikille, muistakaa ottaa aikaa itsellenne!
Comments (0)
tiistai 28. marraskuuta 2017

En mahdu lokeroon, joten rikon sen


Tiedättekö, siitä on jo reilut kuusi vuotta, kun perustin tämän blogin. On jotenkin mahtavaa huomata, millainen matka on tullut kuljettua tällaisessa ajassa. Vaikka olen jakanut blogissani vain pintaraapaisuja elämästäni, voin kertoa, että nämä vuodet ovat olleet oikeastaan ne, joina olen kokenut kasvaneeni eniten ihmisenä. On jotenkin todella hauskaa, että tämä blogi on kulkenut mukanani kaikki nämä kallisarvoiset vuodet. Aloitin bloggaamisen ehkä hieman naiivistikin tyttönä, joka ihaili suuresti Suomeen jokusia vuosia sitten rantautunutta blogiskeneä. Kaikki se oli jotenkin uutta, ja tunsin vahvasti, että haluan mukaan kyseiseen skeneen. Ja tässä sitä nyt ollaan, vuosia myöhemmin, ihan kai jo aikuisena naisena bloggaamassa edelleen. 

Mulla ei ollut blogini alkutaipaleella mitään sen suurempia toiveita tai haaveita blogini suhteen. Tämä oli vain mukava harrastus ilman sen suurempia paineita. Voin myöntää, että kuluneiden vuosien aikana erilaiset haaveet ovat kuitenkin risteilleet mielessäni: On ollut ajatuksia siitä, että voisin tedä tätä joskus työkseni. Ajatuksia yhä suuremman ja suuremman lukijakunnan saavuttamisesta, yhteistöistä ja portaaleista. Näiden ajatusten myötä olen luonut välillä todella koviakin paineita itselleni. Ja sitten on ollut se toinen ääripää, lopettamisen pohtiminen – mikä on ollut oikeastaan päällimmäisenä mielessäni taas tässä viime aikoina. Vaikka tiedostan hyvin koko kehityskaaren, jonka olen päässyt kokemaan näiden vuosien aikana, haluan silti kehittyä edelleen – koska mitä järkeä tässä muuten olisi? Viime aikoina olen kuitenkin huomannut kysyväni toistuvasti itseltäni, että miten voin kehittyä enää enempää. Tämä ei tarkoita tietenkään sitä, että kokisin olevani bloggaajana jotenkin täydellinen. Ei. Sanotaanko vaikka näin, että motivaationi on ollut hieman kateissa, sillä koen, että seuraavat kehitysaskeleeni eivät riipu niinkään itsestäni, vaan suurimmaksi osaksi ulkoisista tekijöistä.


Musta on tuntunut myös vahvasti, että koko blogiskene on jo hieman kulunut ja sanalla sanoen passé. Seuraajat taitavat olla kiinnostuneempia youtubesta, vlogeista ja instagramista. Instagramissa suurta yleisöä tuntuvat kiinnostavan eniten sellaiset muotibloggaajat, joiden feed täyttyy tasaiseen tahtiin upeista suurkaupungin sykkeessä napatuista asukuvista – kyllä te tiedätte, niistä joissa bloggaaja ylittää suojatietä varman oloisena hiukset hulmuten, pahvimuki kädessään, ja kuva näyttää juuri siltä kuin se olisi paparazzin vaivihkaa ottama. Heh, en koe, että täältä Jyväskylästä käsin pystyy ihan hirveän hyvin vastaamaan tuollaisiin kuviin. Jostain syystä tulee väkisinkin sellainen olo, että on pudonnut jollain tavalla kokonaan muotiblogimaailman kyydistä. Videoiden tekijäksi musta ei ole, ei youtubessa eikä juuri siellä instagramin storyjenkaan puolella. Rakastan kuvia ja kirjoittamista, enkä halua ruveta väkisin tekemään jotain, mitä en tunne omakseni. Toki esimerkiksi videoiden tekeminen kiehtoo mua todella paljon, mutta samalla tiedostan, että en vain ole sellainen liukassanainen ja hullunhauska kameralle höpöttelijä kuin useimmat vloggaajat ovat. Olen jotain aivan muuta.

Onneksi tuo jokin on muistuttanut mua taas viime aikoina olemassaolostaan. Moni teistä ei ehkä tiedä, mutta olen kirjoittanut runoja ja tarinoita ala-asteiästä lähtien. Olen siis kirjoittanut jo kauan ennen somea ja tätä mediamaailman räjähtämistä, ennemmin kuin sain ensimmäisen tietokoneeni tai omistin edes kännykkää (seriously, kukaan ei käytä enää sanaa kännykkä - mutta tuolloin kännykkä oli vielä kännykkä hahaha). Näiden suomen kielen ja kirjoittamisen opintojeni myötä olen taas löytänyt sisäisen ääneni, joka oli jossain vaiheessa ehkä hieman hukassakin, kun keskityin liiaksi kaikkeen pinnalliseen muotihömppään. Jos puhun täysin sydämestäni, niin oikeastaan tämä pinnallinen muotipuoli on mulle melko yhdentekevää. Tokihan rakastan tehdä tätä kaikkea, mutta jos mun pitäisi valita yksi asia, mistä mut tunnetaan, niin toivoisin, että mut tunnettaisiin nimenomaan teksteistäni. En blogista, en kuvista, en tyylistä, en mistään tästä, mihin olen viime vuodet keskittynyt – vaan teksteistä. 


Mussa on ollut aina kaksi hyvin vastakkaista puolta juuri näihin kiinnostuksen kohteisiini liittyen, ja musta on tuntunut, että nämä puolet ovat vain erkaantuneet toisistaan entisestään bloggaamisen myötä. Olenkin monesti miettinyt, että voinko olla samanaikaisesti sekä muotibloggaaja että runoilija.  Eiväthän nämä kaksi maailmaa täsmää toisiinsa millään tavalla. Mun on ollut jotenkin todella vaikea tuoda näitä ääripäitä esiin esimerkiksi keskusteluissa, koska olen tavallaan pelännyt niiden herättämiä mielikuvia ja sitä ristiriitaa, mikä näiden kahden välille muodostuu. Olen kokenut, että muotibloggaajat ovat omassa lokerossaan, runoilijat toisessa, ja nämä lokerot ovat ihmisten mielissä niin kaukana toisistaan, ettei niitä kannata tuoda esille samanaikaisesti. Lyhyesti ja yksinkertaisesti sanottuna, olen antanut muille ihmisille vallan määritellä mut sen sijaan, että määrittelisin itse itseni.

Nyt on aika ottaa tuo valta takaisin. Aina kun olen viime aikoina tuntenut epävarmuutta siitä kuka olen ja mitä teen, olen hokenut itselleni, että vain me itse määritämme itsemme. Kellään muulla ei ole valtaa määritellä sitä kuka minä olen, millainen minä olen ja mitä minä teen. Nämä ovat sanoja, jotka haluan antaa myös teille kaikille osaksi teidän arkeanne. Muistakaa nämä sanat, sillä niissä piilee äärimmäisen suuri viisaus, totuus ja voima. Mitä jos näkisimmekin maailman täysin vapaana kaikenlaisista lokeroista, stereotypioista ja olettamuksista? Jos jokainen ihminen olisikin oma lokeronsa, ja tuo lokero voisi sisältää ihan mitä tahansa? Tämä on mielestäni aika kiva ajatus – juuri sellainen, minkä mukaan ainakin itse haluan elää tätä elämää.

Tästä tuli pitempi teksti kuin mitä aluksi suunnittelinkaan. Jotta edes joku jaksaisi lukea tänne asti, niin päätän tämän lyhyeen. Olen perustanut instatilini rinnalle toisen tilin, jonne lisäilen rennolla otteella ja aikataululla runojani. Tämä tili on ollut pystyssä jo jonkin aikaa, mutta nyt olen julkistanut sen kaikille näkyväksi. Jos haluat siis lukea jatkossa tekstejäni, niin käy liittymässä seuraajakseni – tällainen tuki merkitsisi mulle äärettömän paljon. Tästä lähtien en siis ole enää joko muotibloggaaja tai runoilija kontekstista ja keskustelusta riippuen, vaan olen näitä molempia samaan aikaan all day everyday. Ihan vain siksi koska tällainen olen oikeasti, ja jos joku luuli ettei tällaisia ääripäitä pysty yhdistämään, niin kumoan väitteen osoittamalla itseäni. Ja hei let's face it, ehkä tässä tuhansien ja tuhansien bloggaajien massassa tämä on juuri se juttu, mikä saa mut erottumaan edes jollain tavalla muista. You only live once, so embrace the glorious mess that you are. Ps. Pukeutumisinspistä on tällä hetkellä enemmän kuin aikoihin, mutta tuo pimeys - ei varmaan tarvitse sanoa enempää? 

Runot instagramissa: @muistojenitakapihoilla

Ajatuksia aiheesta? Lokeroista, paineista, ihan mistä vain?
Comments (17)
sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Trendiähky


Housut Zara | paidat H&M | takki Pull&Bear | laukku Marimekko | kengät Vagabond | kuvat Hannamaria

Sivusin viime postauksessani hieman ruutukuosiaihetta, ja lupasin palata siihen vielä tarkemmin uudelleen. No, kuten kuvista näette, multakin löytyy ruutukuosia vaatekaapistani - vaikka siitä vähän karvaaseen sävyyn kirjoitinkin tuossa edellisessä postauksessani. Olen monesti aiemminkin maininnut täällä blogissa siitä, kuinka mulla menee aika nopeasti maku trendeihin, jotka kasvavat tavallaan liian isoiksi. Tällä hetkellä tämä piirre korostuu vielä entisestään, kun somessa tulee seurattua suurta määrää hyvin tyylitietoisia vaikuttajia. Kun näkee päivittäin kymmeniä erilaisia kuvia asuista, joista löytyy kaikista ne samat tämän hetken it-vaatteet ja -asusteet, tulee hyvin nopeasti kunnon trendiähky. Kuulostaako tutulta? 

Tällä hetkellä trendiähkyn seurauksena inflaation oman mieleni sopukoissa on kokenut juurikin tuo ruutukuosi. Ostin viime syksynä Helsingin reissulla Zarasta kivat ruutupöksyt täysin tietämättömänä siitä, että vuotta myöhemmin ruutukuosia löytyisi joka vaatteesta, joka liikkeestä ja lähes jokaisen muotimimmin vaatekaapista. No, ei tarvitse seurata muoti- ja somemaailmaa kovinkaan tarkasti kun jo huomaa, että näin on päässyt käymään. Ja siksi nuo Zaran housut eivät ole juurikaan olleet mulla enää käytössä. 

Tämä trendiähky on kuitenkin aika kaksipuoleinen ilmiö. Saatan ajatella, että ruutukuosi on aivan liian kulunut ja nähty juttu tällä hetkellä. Toisaalta huomaan kuitenkin myös himoitsevani kuosia; mulla on oikeastaan mielessäni pari ruutukuosista vaatetta, jotka haluaisin kovasti ostaa. Tämä himoitseminenhan on loppujen lopuksi ihan normaalia - totta kai kiinnostumme tuotteista, joiden tarjonta on lisääntynyt ja joita näkyy joka puolella. On täysin inhimillistä kiinnostua asioista, joiden tietää olevan pinnalla. Tämä johtaa juurensa varmasti sosiaaliseen hyväksyntään ja loppujen lopuksi kysymyksiin siitä, keitä oikeastaan olemme ja miksi päädymme tekemään tietynlaisia valintoja. Ja nyt huomaan luisuvani aivan liian syvälle aiheeseen. Jos kysyisin, kuinka moni muu ajattelee näin pinnallisista asioista näin syvällisiä, niin tuskin kukaan myöntäisi? No mutta mä myönnän, olen aika intohimoinen tällaisten asioiden suhteen. Erityiskiitos kuuluu varmasti markkinoinnin opinnoille, joita teen tällä hetkellä!

Jos nyt palaan vielä takaisin siihen ruutukuosiin, niin kysehän on klassikosta, joka toimii todella hyvin vaatteissa sesongista sesonkiin. Se on myös esimerkiksi pilkkujen tavoin vakiokuosi muotitalojen syysmallistoissa vuodesta toiseen. Sinänsä ruutukuosisiin vaatteisiin sijoittaminen ei siis ole huonompi idea, vaikka kuosista olisikin saanut yliannostuksen tässä kuluneen vuoden aikana. Tämäkin aallonharja tasaantuu jossain vaiheessa, ja vaikka villitys laantuu, ruudut säilyttävät silti tyylikkyytensä. Jos siis mietit, mitä supertrendikästä hankkia vaatekaappiin, niin kyllä, ruudut ovat aika hyvä vaihtoehto - ne kestävät nimittäin aikaa ja tekevät aina paluun. Oletteko te kokeneet viime aikoina tällaisia trendiähkyjä?
Comments (18)
maanantai 23. lokakuuta 2017

Jotain muuta kuin ruutua


Bleiseri River Island | paita ja farkut Gina Tricot | nilkkurit Vagabond | vyö Asos | laukku H&M

Bleiseri on takuulla klassikkovaate, johon voi turvautua sesongista toiseen ja joka sopii tyyliin kuin tyyliin. Tänä syksynä bleisereitä on kuitenkin näkynyt normaalia enemmän vaatekauppojen tarjonnassa - erityisesti ruutukuosissa, joka on ihan tämän syksyn ykköskuosi. Kyseisestä kuosista voisin tarinoida vähän enemmänkin, mutta taidan säästää sepustukseni seuraavaa asupostausta varten. Tässä vaiheessa voin kuitenkin avata asiaa sen verran, että syysbleiseriä etsiessäni ostoslistallani taisi lukea "jotain muuta kuin ruutua". No, löysin sitten raitaa! Tämä bleiseri tosiaan kiinnitti huomioni varmasti suurelta osin siksi, että se muistuttaa paljon niitä kaikkia eri vaateliikkeissä tarjolla olevia ruutubleisereitä, mutta ei kuitenkaan ole ihan samanlainen kuosiltaan. Suuri plussa toki myös siitä, että tuntuu kuin nuo ohuet pystyraidat todella loisivat kroppaa hoikentavan ja pidentävän vaikutelman, haha. 

Tarkenin ulkona vielä viikko sitten hyvin pelkällä bleiserillä, kun puin sen alle pitkähihaisen puolipoolon (okei, en kylläkään joutunut olemaan ulkona kovin pitkiä aikoja kerralla). Nyt keli on kuitenkin jo kylmentynyt aika reilusti tuosta viikon takaisesta, joten luulen, että takin virassa tämä bleiseri nähdään seuraavan kerran sitten vasta ensi keväänä. Ja hei kylmästä puheen ollen: meillä satoi täällä Jyväskylässä jo lauantaina ensimmäistä kertaa lunta (?!?). En ole varma, olenko vielä henkisesti täysin valmis talveen, mutta ainakin mulla on kaapissa odotamassa monta ihanaa ja lämmintä talvitakkia. Se ajatus auttaa edes hieman tässä talven puolelle siirtymisessä!
Comments (4)
tiistai 17. lokakuuta 2017

MAC Cosmetics ja ammattilaisen meikkausvinkit


Tänne meidän Jyväskylän Sokokselle avattiin viime perjantaina MAC-meikkibrändin piste, ja lanseerauksen kunniaksi meitä bloggaajia kutsuttiin pisteelle meikattavaksi. Itse pääsin istahtamaan ammattimeikkaajan penkkiin sunnuntaina. En ollut käynyt koskaan aiemmin meikattavana, joten kokemus oli todella opettavainen. Koen olevani aika kehno meikkaaja, enkä edes niin välitäkään monimutkaisista ja omaa luonnollista ulkonäköäni vahvasti muuttavista tempuista. Siksi toivoinkin, että meikissä keskityttäisiin juttuihin, jotka toimivat arjessa ja juurikin luonnollisessa, freesissä lookissa. Oli mukavaa nähdä, kuinka ammattilainen teki meikin alusta loppuun asti. Samalla opin omien kasvojeni piirteistä ja mittasuhteista, sekä itselleni sopivista tuotteista ja sävyistä. Voin siis suositella ammattimeikkaajalla käymistä ihan jokaiselle naiselle - jopa niille, jotka ovat lähinnä ripsivärin ja kevyen huulipunan ystäviä! Ammattitaitoinen meikkaaja kun kuuntelee asiakkaan toiveita, ottaa ne huomioon ja onnistuu silti inspiroimaan ja rohkaisemaan asiakasta meikkauksen suhteen. 


No mitä tulee sitten MACin tuotteisiin, niitäkin voin suositella lämmöllä jokaiselle. Mulla ei ollut alunperin kovinkaan runsaasti kokemusta brändin meikeistä, mutta jo meikkauksen aikana huomasin tuotteiden olevan todella laadukkaita. Ja meikki muuten pysyi koko loppupäivän oikein moitteettomasti kasvoilla. Mulle meikkaamisessa tärkeintä on, ettei lopputulos ole liian meikatun näköinen. Vieroksun itselläni esimerkiksi liian vahvoja kulmia tai liian värikkäitä luomia - vaikka ne monilla näyttävätkin hyviltä. Toivoinkin siis kasvoilleni kuulaan ja freesin meikkipohjan, hieman korostusta silmiin ja pääpainon huuliin. No, ihan näin helpolla meikkaaja ei kuitenkaan päässyt, sillä olin vaativa sitten muissa jutuissa - mulla sekä silmäluomet että huulet ovat molemmat hyvin eripariset, ja halusinkin kuulla vinkkejä siihen, kuinka näitä tasapainotetaan onnistuneesti. Tässä hieman pääpointteja tuosta mulle tehdystä meikistä: 

Mulla on todella kuiva ja herkästi punoittava, mutta puhdas ja kuulas iho. Pohjustuksessa käytettiinkin MACin kevyintä meikkivoidetta, jonka sekaan sekoitettiin punaisuutta pois taittavaa peitevoidetta. Tämä kombo (kuvassa ylhäällä) toimi kasvoillani ihan älyttömän hyvin, ja siksi voinkin suositella sitä kaikille, jotka kokevat oman ihonsa saman tyyppiseksi. Tuo peitevoide toimi todella hyvin myös pikkuvirheiden peittämisessä, ja valokynän kanssa miksaamalla meikkaaja loihti myös mun tummahkot silmänaluset sillä piiloon. Tykkään ihan älyttömästi tällaisista monikäyttöisistä tuotteista, ja ne ovatkin oman meikkipussini perusta! 


Silmäluomilleni testattiin alkuun ihanan vaaleaa samppanjan sävyistä Pro Longwear Paint Pot -luomiväriä, joka on muuten myös todella monikäyttöinen; sitä voi käyttää perus luomivärinä, mutta se toimii hyvin myös luomilla pohjustustuotteena ja lisäksi sitä voi käyttää kasvoilla korostustuotteena. Tämän tuotteen päälle mulle tehtiin yläluomen ulkonurkkaan rajaukset ruskealla automaattikynällä, ja rajaukset häivytettiin pehmeästi ruskealla luomivärillä. Mun silmäluomet ovat hyvin eri paria, ja olen huomannut, että esimerkiksi mustat rajaukset korostavat entisestään luomien kokoeroa. Puhuttiin tästä paljon ja meikkaaja vinkkasi, että juurikin mustat rajaukset, kuten myös perinteiset tummat smoky eye -lookit (ne sisänurkasta vaaleat ja ulkonurkkaan tummenevat), kannattaa jättää kokonaan pois ellei kokoeroa halua korostaa. Hän suositteli juurikin pehmeää, ruskeaa ulkonurkkien rajausta yhdeksi sopivaksi vaihtoehdoksi. Tummemman meikin voisi puolestaan tehdä siten, että värittää koko liikkuvan luomen tummalla luomivärillä, ja häivyttää värin sitten vaaleammaksi suoraan ylöspäin. Ripsiväreistä mulle valittiin Extended Play Gigablack Lash -niminen tuote, joka sopii hyvin herkille silmille. Omat silmäni vuotavat helposti, ja tästä syystä suosin usein kokonaan vedenkestäviä ripsareita. Niiden pois puhdistaminen on kuitenkin toisinaan työlästä ja silmiä entisestään rasittavaa. Meikkaaja suosittelikin mulle juuri tästä syystä tuota mainitsemaani ripsiväriä, sillä se kestää kosteutta, mutta peseytyy pois lämpimällä vedellä. En edes tiennyt, että tällaisiakin vaihtoehtoja on olemassa!

Huulimeikissä olen jo jonkin aikaa suosinut hyvin maanläheisiä ja kylmiä sävyjä. Mentiin edelleen samalla linjalla, ja valittiin mulle huulipunaksi Satin Lipstick sävyssä Amorous. Ennen punan levittämistä huulet muotoiltiin ja väritettiin rajauskynällä, jonka sävyksi valittiin Plum. Nämä sävyt toimivat älyttömän kivasti yhdessä, ja lopputulos oli ihanan naisellinen ja syksyinen! Mun ylähuuli on huomattavasti kapeampi kuin alahuuli, ja häviää hymyillessä ihan onnettomaksi viiruksi. Meikkaaja kertoi, että ylähuuli kannattaa muotoilla suuremmaksi siten, että piirtää amorinkaaren juuri siihen paikalle, missä se oikeastikin on, ja huulten sivut puolestaan piirtää hieman omaa rajaa ylemmäksi. Näin lopputuloksesta tulee luonnollisempi kuin jos amorinkaaren piirtäisi omia rajoja ylemmäs. 

Siinäpä vinkit ja jutut, jotka mulla jäi päällimmäisenä mieleen, toivottavasti näistä on hyötyä teillekin! Tuo MACin huulipunaosasto on kyllä ihan uskomaton, sitä ei turhaan hehkuteta. Sävyjä riittää jos jonkinlaisia, ja oli ihana huomata, että myös näihin maanläheisiin sävyihin on panostettu todella huolella niiden kirkkaan punaisten ja karkkisävyjen lisäksi. Nyt olisi mukava kuulla, onko teillä omia MAC-suosikkeja? Parhaat meikkausvinkitkin saa laittaa jakoon! 
Comments (12)
sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Track pants & boots


Housut Zara | takki Pull&Bear | paitis, laukki H&M | kengät Vagabond

Muotimaailma on ottanut pitkään vaikutteita sportin puolelta. Tällä hetkellä yhdet kuumimmista housuista ovat track pantsit, joille tunnusomaiset sivuraidat tuovat vahvasti mieleen esimerkiksi Adidaksen sporttipöksyt. Nämä omani bongasin Tallinnan reissulla Zarasta; ihastuin oitis housujen huoliteltuun mutta rentoon ulkonäköön sekä istuvuuteen. Näiden housujen valkoiset raidat tuovat kivaa maustetta asuun kuin asuun, ja nostavat heti mustat perushousut ihan uudelle levelille! Parasta näissä housuissa on, että ne menevät niin tennareiden kuin piikkikorkojenkin (ja kaiken siltä väliltä) kanssa. Omaa silmääni miellyttää todella paljon tämä housujen ja ruskeiden nilkkureiden yhdistelmä!

Myös tuo kuvissa näkyvä farkkutakki on peräisin Tallinnan reissulta - takki löytyi itseasiassa Pull&Bearin miesten osastolta. Farkkutakit ovat olleet jo useamman vuoden todella oversized-mallisia, ja ehkäpä juuri siksi ihastuinkin tässä takissa sen hieman istuvampaan malliin. Takki on kapeahko, mutta miesten kokojen mukaisesti hieman pitempi kuin naisten farkkutakit yleensä. Tässä oli taas hyvä muistutus siitä, että kannattaa aina välillä käydä koluamassa liikkeissä myös miesten valikoimaa. ;) Mitäs mieltä siellä ollaan sporttihousutrendistä ja tästä asusta? Ihanaa sunnuntai-iltaa ja pian starttaavaa uutta viikkoa kaikille! 
Comments (10)
perjantai 29. syyskuuta 2017

Uutta kotona + DIY-paperipussiruukku


Taas on aika päivittää tänne blogin puolelle hieman kotijuttujakin, nyt kun ollaan tehty muutamia uusia hankintoja. Tajusin muuten näitä kuvia ottaessani, etten ole postaillut vielä koskaan tämän nykyisen kotimme olohuoneesta. Varmaan jo siis korkea aika, tässä kun on nyt jo asuttu reilusti yli vuoden verran. Tämä meidän nykyisen asunnon olkkari on paljon pienempi kuin edellisen asuntomme olkkari, ja siksi me jouduttiinkin muuton jälkeen vaihtamaan meidän vanha sohva pienempään. Olen vieläkin tästä hieman katkera, sillä tykkäsin ihan älyttömästi meidän vanhasta, isommasta ja vaaleammasta sohvasta. Pienemmän olkkarin sisustaminen on ollut ylipäätään aika haastavaa, varsinkin, kun seinäpintaa on nyt vähemmän kuin edellisessä olohuoneessamme. Ihan noin pikkuruinen olkkarimme ei kuitenkaan taida olla kuin mitä nämä kuvat antavat ymmärtää - tila on vain todella haastava saada mahtumaan kuviin jotenkin järkevästi. Tuossa viimeisessä kuvassa näkyvän työhuoneen oviaukon vierustalla odottaa vielä Pentikin puinen kaappi seinälle pääsyä. Muuten olkkari onkin tällä hetkellä oikein valmiin oloinen!

Joku aika sitten meille muutti tuo iso puistokultapalmu, joka tuo mielestäni aivan ihanasti eloa koko tilaan. Ja tässä kaikille kasvisisustamisesta kiinnostuneille maailman helpoin ja halvin DIY-vinkki: jos kotoa löytyy kaapin perältä vanhoja ostosten mukana kulkeutuneita paperikasseja, niin niistä saa  tekaistua hyvin vaivattomasti kasveille trendikkään paperipussiruukun. Siis oikeasti. Mulla on ollut jo pitkään haaveissa ostaa meille tällaisia paperipussiruukkuja, mutta en ole koskaan saanut päätettyä, että millaisia ostan ja mistä. Yhtenä päivänä satuin löytämään ihan vahingossa keittiön kaapista tuon ruskean paperikassin, ja no, lopputuloksen näettekin kuvista. Kassissa oli jokin teksti, joten käänsin sen vain ympäri siten, että teksti jäi sisäpuolelle. Aika kätevää, eikö? Tällainen pussi ei tietenkään kestä vettä tai kostumista samalla tavalla kuin oikeasti tähän tarkoitukseen tehdyt pussit, mutta toisaalta tällainen on myös helppoa ja halpaa vaihtaa uuteen, jos pussi sattuu kastumaan kasvin kastelun yhteydessä.

Ja sitten tuo seinällä roikkuva valoratkaisu, viimein sain tämänkin idean toteutettua! Meidän vanha Ikean jalkalamppu on pönöttänyt tuolla nurkassa sohvan takana vuoden verran, koska opiskelen yleensä sohvalla ja tarvitsen siksi usein myös lisävaloa. Lamppu oli kuitenkin kooltaan aivan liian suuri ja vei kauheasti tilaa nurkassa. Tämä seinällä roikkuva lamppu on loistava ratkaisu juurikin pieneen tilaan - ja lisäksi se näyttää sisustuksellisesti oikein kivalta. Lamppu ei toiminut mielestäni ihan täydellisesti yksinään, joten ripustin sen kylkeen tuon Deseniolta  joskus viime talvena tilaamani taulun. Taulu on muuten ihan lempparini, ihanaa kun sekin löysi viimein paikkansa!

Ruokailutilan puolella taulujen vanhat kehykset uusittiin vankempiin, aiemmat kun olivat niin rimpulat että hyvä kun pysyivät kasassa. Tuolin selkänojalla lepäävä talja on oikeastaan matto, mutta sitä tuskin tulee koskaan laitettua lattiaan, kun taloudessa asustaa hyvin runsaasti mustaa karvaa ympäriinsä pudottava otus. Kun Frida oli pentu, meillä oli makkarissa valkoiset taljamatot; sanomattakin varmaan selvää, että ne menivät karmean näköisiksi hyvinkin nopeasti. Tuo talja saa siis jatkaa ruokailutilamme koristeena. Jos jonain päivänä löydän toiveideni mukaisen nojatuolin työhuoneen puolelle, saattaa talja päätyä sen kaveriksi. Mitäs pidätte näistä sisustusjutuista?
Comments (15)
keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Autumnal bare legs


Hame BikBok | puserot, kaulahuivi ja laukku H&M | kengät Vagabond

Syksy ja paljaat sääret, rakkautta. Mielestäni muhkeiden neuleiden ja hameiden yhdistelmissä on jotain äärimmäisen viehättävää. Mulla on jotenkin todella romantisoitu mielikuva päässäni siitä, kuinka kesän jälkeen aurinkoiset kelit vain jatkuvat, ja ruskasta saadaan nauttia hameisiin ja neuleisiin pukeutuneena, paljain säärin. Joka vuosi herään kuitenkin aina ankeaan todellisuuteen - syksy ei vastaa koskaan näitä mielikuviani. Tällaisia päiviä mahtuu alkusyksyyn vain muutama, hyvä jos sitäkään. Tokihan paljain säärin voisi pinkoa menemään kelien tuntuvasti viilettyäkin, mutta jossain vaiheessa järki alkaa käydä sotaa mielitekoja vastaan. Vaikka vielä ehkä tarkenisikin juuri ja juuri, niin jotenkin alkaa miettiä myös hieman sitä, että "ei tähän aikaan vuodesta enää kuulu juosta sääret paljaina". 

Mä en ole koskaan ollut oikein mikään sukkisten ystävä, joten saa nähdä, kuinka paljon hameita tulee käytettyä tästä eteenpäin. Eilen tarkeni kuitenkin vielä oikein mainiosti paljain säärin, kiitos näiden viime päivien mahtavien syyskelien. Yläosien ja kaulahuivin kerrostaminen toi mukavaa tasapainoa kokonaisuuteen. Enkä nähtävästi vieläkään malta luopua noista Vagabondin kengistä; ne ovat olleet toukokuusta lähtien niin kovassa käytössä, etten ole juuri vilkaisuutkaan muihin kenkiin näiden kuukausien aikana. No, veikkaan, että kohta on kaivettava kuitenkin nilkkurit esiin ja siirryttävä vähän varrellisempiin kenkiin. Sekään ei tietenkään haittaa, sillä mielestäni nilkkurit ovat nimenomaan yksi parhaista jutuista syyspukeutumisessa! 
Comments (10)
maanantai 18. syyskuuta 2017

Iloa arkeen Sudion kuulokkeilla


Postaus toteutettu yhteistyössä Sudio Swedenin kanssa, tuotteet saatu.

En kuulu niihin, joilla musiikin on soitava jatkuvasti vähintäänkin taustalla. Oikeastaan nautin siitä, että saan olla edes hetken päivittäin ihan vain täydessä hiljaisuudessa. Tästä huolimatta musiikki on todella tärkeä osa jokaista päivääni - rakastan sitä, kun kuulokkeista kantautuva musiikki ottaa ohjat ja vie mennessään, häivyttää maailman ja liikaa mieltä painavat ajatukset taka-alalle. Musiikki on ollut mulle aina todella suuri voimavara, ja siksi olinkin iloinen, kun ruotsalainen kuulokefirma Sudio Sweden otti muhun yhteyttä, ja antoi mun valita kuulokkeet itselleni heidän tuotevalikoimastaan. 

Jos totta puhutaan, niin en ole koskaan ajatellut kuulokkeita tyylin kannalta. Mutta jos jostain, niin kuulokkeiden toimivuudesta olen ollut tarkka. Mulla menee nopeasti maku koko musiikin kuunteluun, jos kuulokkeet eivät pysy korvilla tai ne painavat, jos johto on koko ajan tiellä tai piuhoissa on kosketushäiriötä tai muuta vastaavaa - tiedättehän, niitä perus juttuja, joita esiintyy yleensä ainakin melkein kaikissa halvimmissa kuulokkeissa. No, kun sitten tutustuin Sudion tuotevalikoimaan niin huomasin, että näiden asioiden lisäksi tuotteissa on otettu myös tyylikkyys huomioon. Ja ensimmmäistä kertaa elämässäni päädyin valitsemaan kuulokkeet, jotka todellakin saavat näkyä keskellä arjen musiikkihetkiä! Valitsemissani Regent-kuulokkeissa on irrotettavat pyöreät kuoret, joiden avulla kuulokkeiden ulkonäköä voi vaihtaa omaan tyyliin, ja vaikkapa päivän asuun sopivaksi. Mulla ei ole koskaan aiemmin myöskään ollut langattomia kuulokkeita, mutta nämä kuulokkeet hyödyntävät bluetooth-teknologiaa, ja toimivat siis täysin ilman piuhoja. Voin kertoa, että tästä ei muuten ole paluuta takaisin langallisiin kuulokkeisiin, nyt kun on päässyt nauttimaan musiikista langattomana! Nämä Regent-kuulokkeet ovat kevyet mutta tukevat, ja blokkaavat tosi kivasti melun ja metelin ympäriltä niin, että musiikki pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Kuulokkeiden äänentoisto on itsessään ihan huippuluokkaa, ja lisää entisestään kuuntelunautintoa. Täytyy sanoa, että arkiset musiikinkuunteluhetkeni ovat kyllä parantuneet huomattavasti, kiitos näiden kuulokkeiden.

Nyt teilläkin on hyvä mahdollisuus päästä testaamaan näitä kuulokkeita, sillä koodilla JUULIA15 saatte -15% pois tilauksestanne Sudion verkkokaupassa. Ihania musiikinkuunteluhetkiä ja mukavaa uutta viikkoa kaikille! 
Comments (8)
maanantai 28. elokuuta 2017

Neljä viikkoa


Toppi, housut ja laukku H&M | kengät Vagabond | aurinkolasit Gucci

Neljä viikkoa. Niin kauan kesti avata blogger uudelleen, kun viime kuun lopulla päätin pitää kevyen kesätauon postailemisesta. Postaustahtihan mulla on ollut koko kesän ajan aika verkkainen, mutta silti ajatus siitä, että "olisi pakko postata" koputti jossain aivokuorella koko ajan. Siksipä päätinkin antaa luvan itselleni unohtaa koko blogin niin kauaksi aikaa kuin on tarpeen. Ja kas, neljä viikkoa myöhemmin olen tässä, uutta intoa täynnä!

Mitä neljässä viikossa sitten ehti tapahtua? No, Samilla alkoi pitkään ja hartaasti odotettu loma, mikä teki kotona vietetystä rentoilusta myös mun osaltani tietysti paljon mieluisampaa. Käytiin myös rentoutumassa Tallinnan puolella, mikä oli aivan ihana kokemus! Paljon jäi vielä näkemättä, joten palataan Tallinnaan varmasti pian takaisin. Siivosin ennen reissua vaatekaappini oikein kunnolla ja sain myytyä lähes kaiken kirpparilla pois, joten tuo reissu sisälsi rentoutumista myös shoppailun ja syysvaatteiden hankinnan merkeissä. Viime viikolla me lomailtiin vielä useampi päivä Porissa, ja pääsin viettämään aikaa rakkaan ystäväni Jannin kanssa. Niin ja tosiaan, sain viimein sen täälläkin aiemmin mainitsemani viimeisen kurssini suoritettua, ja valmistuin humanististen tieteiden kandiksi. Woop! Nyt onkin sitten aika lailla sellainen olo, että arki saa palata pikku hiljaa takaisin uomiinsa. Lomailen vielä tämän viikon, ja ensi viikolla olisi tarkoitus aloittaa maisterivaiheen opinnot yliopistolla!

Ja mitä olisikaan palaaminen blogin pariin ilman asukuvia? Nämä kuvat ovat Tallinnan reissumme ensimmäiseltä illalta. Meille sattui koko reissun ajaksi todella kauniit ja lämpimät kelit, culotteseissakin meinasi tulla kauhea hiki. Nyt alkaakin olla jo vähän liian viileä topille ja lyhyenmallisille housuille, mutta tällainen asuhan päivittyy tosi kivasti välikauteen vaikka neuletakilla tai muulla kevyellä takilla! Kivaa uutta viikkoa teille kaikille, palataan taas pian. :)
Comments (0)
torstai 27. heinäkuuta 2017

Printtipaita, minulla!


Farkkutakki Asos | t-paita Topshop | vyö vintage | farkut Gina Tricot | kengät Vagabond | aurinkolasit Gucci

Fun fact: ette ole nähneet juurikaan printtipaitoja päälläni. Tämä siksi, etten ole osannut oikein koskaan sellaisia käyttää. No, tässä sellainen nyt kuitenkin olisi. Instagramissa ahkerasti muotiguruja seuraavat saattavatkin tunnistaa paidan - tai inspiraation lähteen, jota paita imitoi löyhästi. Tämä teeppari on nimittäin Topshopin versio Guccin hitiksi nousseesta logopaidasta. Varsinaisesta kopiosta ei mielestäni ole kyse, sillä no, onhan tämä nyt aivan erilainen kuin Guccin yksilö. Mutta jotain vastaavuutta löytyy - ja löytyy muuten sen verran, että tämäkin teeppari on ollut aika kysyttyä tavaraa jo jonkin aikaa. 

En tosiaan yleensä innostu kovinkaan paljoa tällaisista paidoista, joista löytyy jokin iso kuvio tai tekstiä. Tämä Topshopin yksilö onnistui kuitenkin jotenkin koukuttamaan mut niin pahasti, että oli pakko klikkailla paita ihan omaan vaatekaappiin asti. Tykkään kovasti siitä, että paidasta löytyy ripaus väriä. Myös tekstien fontit miellyttävät erityisen paljon silmääni. Ja on varmaan ihan ok myöntää hieman myös uhriutuneensa tuolla instagramin ihmeellisessä maailmassa, sen verran monen tyylitaiturin yllä olen nimittäin tämän paidan nähnyt, haha. Mutta näyttää mielestäni ihan älyttömän hyvältä juurikin ylisuuren farkkutakin kanssa! Saattaapa tuo taipua täydellisesti myös revittyjen rentojen farkkujen pariksi. Tai no, minkä kanssa tämä nyt ei sopisi? Ihanaa loppuviikkoa kaikille! Toivotaan, että saataisiin välillä kunnolla myös auringonpaistetta - täällä Jyväskylässä kun on ainakin ollut todella pilvistä ja sateista jo pidemmän aikaa.
Comments (7)