maanantai 26. syyskuuta 2016

Voispa näin pukeutua aina


Housut, neule, kengät H&M | lakki Asos | laukku Marimekko | kuvat Piia

Olette varmaan huomanneet jo mun aiemmista sepustuksistani, että mua viehättää jotenkin ihan älyttömästi tällainen summer meets autumn -tyyppinen vaihe pukeutumisessa. Parasta on se, kun kesän jäljiltä saa alkaa taas kiinnittää vähän enemmän huomiota asukokonaisuuksiin, mutta pukeutumisen voi silti pitää edelleen suht kevyenä. Jos multa kysytään, niin villapaita ja culottes -kelit voisivat jatkua läpi vuoden. Voisin pukeutua näin nimittäin aina! Mua harmittaa ihan älyttömästi, että meidän sääolosuhteissa tällaiseen pukeutumiseen sopivat kelit kestävät vain todella vähän aikaa. Nyt on otettava kaikki ilo irti, vielä kun hetken pärjää vähän kevyemmillä kamppeilla!

Maanantai iski tälläkin kertaa yhtä kiperästi kuin yleensä - pitkä päivä yliopistolla, mikään määrä kahvia ei auta tähän väsymykseen ja kurkkukin on kipeänä. Luulin jo selättäneeni flunssan kertaalleen, mutta se ovela pirulainen tuntuu tekevän paluuta heti takaisin. Seuraavaksi ohjelmassa olisi Fridan ulkoiluttaminen, ja loppuilta kuluukin kevyesti teen ja telkkarin parissa. Tsemppiä kaikille uuteen viikkoon!

facebook | instagram | bloglovin | blogit.fi | sc: juuliasall
Comments (2)
torstai 22. syyskuuta 2016

Fiiliksissä farkuista


Farkut Zara | paita BikBok | takki & kengät Mango | kuvat Piia

Tämä asukokonaisuus on ehkä yksinkertaisin ikinä, mutta jostain syystä se iski muhun niin kovaa, että päädyin pukeutumaan siihen kahdesti ihan parin päivän sisällä. Viime aikoina mun asusteiden käyttö on jäänyt hattuja lukuun ottamatta ihan minimiin, ja tästä kokonaisuudesta jätin tarkoituksella hatunkin pois. Sinisten farkkujen ja valkoisen paidan yhdistelmä näyttää aina yhtä freesiltä, ja mielestäni tuo beige mokkatakki sointuu jotenkin kivasti komboon. 

Olen jotenkin ihan fiiliksissä noista farkuista, jotka löysin Helsingin visiitilläni Zarasta. Mulla on ollut housuvalikoimassani ammottava aukko tällaisten keskisinisten farkkujen kohdalla, mutta nyt tuo aukko on viimein paikattu! Luulen, että pitkään jatkuneeseen mustien farkkujen kauteeni tulee nyt pieni paussi, sillä huomaan ynnääväni näitä farkkuja koko ajan mielessäni kaikkiin yläosavaihtoehtoihini. Tiedätte varmaan sen tunteen, kun tekee jonkin ihanan vaatelöydön, ja kyseistä vaatetta tekisi mieli käyttää joka päivä? Haha, mulla on näiden farkkujen suhteen juuri sellainen tunne!

facebook | instagram | bloglovin | blogit.fi | sc: juuliasall
Comments (6)
lauantai 17. syyskuuta 2016

Musavideon kuvauksissa

Mainitsin aiemmin ohimennen Helsingin reissun, jonka tein heti Santorinin matkan perään. Syy tälle reissulle oli hyvinkin mielenkiintoinen, sillä pääsin osallistumaan mun musiikkiuraa aloittelevan ystäväni Rosamarian a.k.a Rosin ekan sinkun musavideon tekoon! Kaikki tällainen on ihan uutta mulle, joten olin todella otettu, kun Rosamaria pyysi mut mukaan videolle. Ja vaikka tiesin joutuvani kauas omalta mukavuusalueeltani, niin halusin todellakin lähteä mukaan projektiin! 


Heti Helsinkiin päästyäni ruvettiin hommiin, sillä sovittiin Rosin kanssa, että autan häntä musavideon vaatevalinnoissa. Päästiin tsekkailemaan vaatteita Miltton Showroomille, mistä myös lainattiin Rosille vaatteet musavideota varten. Suunniteltiin pari eri kokonaisuutta, joita oli tarkoitus sitten vaihdella kuvausten aikana. Mulla on aiempaa kokemusta vain vähän näyteikkunanukkejen stailaamisesta, joten tämä musavideolle stailaaminen oli uutta - ja aivan mahtavaa. Jotain sellaista, mitä voisin tehdä jatkossa enemmänkin!

Rosin toiveena oli, että tyyli musavideolla pysyisi rentona ja mukavana, mutta samalla näyttävänä. Ollaan molemmat Rosin kanssa erikoisten ja asennetta huokuvien vaatteiden ystäviä, joten valintakin oli loppujen lopuksi hyvin yksimielinen. Pääosiin videolle valittiin kuvissa näkyvä, kerrassaan päheä Monkin samettinen setti. Myös takki valittiin Monkilta, kaulakoru löytyi puolestaan Glitterin valikoimasta.


Jännitin kuvauksia aika paljon etukäteen. Tiedättehän, useita vuosia tyylibloggaajana on tehnyt kaikkine kuvauksineen sen, että tiedän kokolailla kuinka toimia asuja kuvatessa. Siis, että millaiset asennot näyttävät suurinpiirtein hyviltä kuvissa ja niin edelleen. Olen huomannut, että mulle on kehittynyt tietynlainen tapa liikkua ja toimia kameran edessä. No, videokuvaaminen onkin sitten ihan eri asia. En osaa olla luontevasti videoilla, olen kömpelö ja kaikki liikkeeni sekä ilmeeni näyttävät vähän hölmöiltä. Tiesin astuvani täysin harmaalle alueelle, mutta askel oli helppo ottaa oman ystävän kanssa - ystävän, joka jännitti varmasti yhtä paljon, ellei vielä enemmänkin.

Kun kuvauspäivä sitten koitti, kaikki jännitys hälveni nopeasti. Meillä oli mukava pieni tiimi, ja levy-yhtiön kundit osasivat hommansa niin, että kaikki tuntui kovin luontevalta. Koska biisi on sellainen kepeän voimakas ero- ja eheytymislaulu, oli musavideon taustalla idea tyttöjenillasta. Meillä oli kasassa mitä mahtavin mimmiporukka, ja meidän kirkkain tavoite oli vain pitää hauskaa koko kuvauspäivän ajan. Jammailtiin, naurettiin, nautittiin punkkua ja hengailtiin. Vaikka meininki tuntui todella luontevalta ja aidolta, kävi se aika raskaaksikin ajoittain. Päivään kuului rutkasti toistamista, siirtymisiä paikasta toiseen ja pitkiä odotuksia, kun Rosia kuvattiin välillä yksin. Hyvän energian ja iloisen fiiliksen ylläpitäminen oli toisinaan haastavaa, kun väsy tai nälkä alkoivat tuntua kropassa ja mielessä. 


Hommia paiskittiin sellainen kevyt 10 tuntia, ja kun ryömittiin yöllä takaisin Rosamarian kämpille, oli meillä molemmilla aika kaikkensa antanut olo. Silti ei meinattu saada edes unta, kun oltiin edelleen niin fiiliksissä päivän tapahtumista. Tämä oli todellakin kerrassaan mahtava kokemus, olen niin iloinen, että pääsin mukaan. Olen ollut aina jollain tapaa hyvin kiinnostunut musabisneksestä, ja jo senkin puolesta oli kiva päästä kurkkimaan edes hieman lähempää tällaista kuvaustoimintaa. Parasta oli kuitenkin olla rakkaan ystävän mukana kokemassa tällainen hänelle äärettömän tärkeä asia. Nyt jäädäänkin sitten innolla odottamaan biisin ja musavideon julkaisemista! Iiiiiks!

Liityhän seuraaman Rosia instaan ja faceen, niin pääset tsekkailemaan 
musavideon heti, kun se julkaistaan!

facebook | instagram | bloglovin | blogit.fi | sc: juuliasall
Comments (2)
torstai 15. syyskuuta 2016

Yllättävä värivalinta


Housut Zara | paita BikBok | kengät H&M | laukku Marimekko | kuvat Piia

Lyhyen ja leveän malliset housut ovat olleet suosikkejani jo pitkään, se ei ole enää mikään uusi asia. Olen tykännyt käyttää tämän mallisia housuja niin mustina kuin mustavalkoisina jo pidemmän aikaa. Housuinnostukseni meni kuitenkin ihan uudelle levelille viimeisimmällä shoppailureissullani, kun marssin Zarassa kassalle näiden värikkäiden pöksyjen kanssa. Onneksi marssinkin, sillä näissä värikkäissä housuissa on mukavasti juuri sellaista oikeanlaista potkua, jota olen kaivannut viime aikoina vaatevalikoimaani!

Juttuhan meni oikeasti niin, että sivuutin nämä värikkäät husut aluksi kokonaan - valitsin sovituskoppiin mukaani turvallisesti samat housut mustavalkoisina. Sovituksen jälkeen oli selvää, että haluan ostaa housut niiden ihanan mallin puolesta. Jokin jäi kuitenkin vaivaamaan mua, ja jumitin liikkeessä sovituksen jälkeen ihan tolkuttoman pitkään. Viimein päätin kävellä takaisin housurekille, ja silloin silmäni osuivat vasta kunnolla näihin värikkäisiin pöksyihin. Viiden sekunnin silmäily, housut vaihtoon ja sylillinen väriä kassalle. Epäröinnit haihtuivat saman tien. Mullakin on näköjään hetkeni värillisten vaatteiden ostamisen suhteen! Veikkaan, että housut jakavat aika rajusti mielipiteitä, vaikkakin ne ovat saaneet tähän mennessä osakseen vain ihastelevia sanoja ja kehuja. Mikä on teidän tuomionne?

facebook | instagram | bloglovin | blogit.fi | sc: juuliasall
Comments (12)
tiistai 13. syyskuuta 2016

Santorini pt. I



Kuvankauniita postikorttimaisemia, valko-sinisiä rakennuksia ja syvän turkoosi, silmänkantamattomiin ulottuva meri joka puolella. Henkeäsalpaavia auringonlaskuja, jotka maalasivat kerta toisensa jälkeen maiseman pastellisävyillä ennen pimeän laskeutumista. Lämpö, jonka pystyy kuvittelemaan vieläkin kostean kuumana iholla. Aaltojen kohina, viilentävä merituuli ja suolan karheus hiuksissa. Rusketusraidat, jotka muistuttavat meitä vielä pitkään paratiisista. Ei tarvitse varmaan hirveästi erikseen hehkuttaa, meidän loma oli sanalla sanoen ihana.

Santorini oli kaikkea sitä mitä olin odottanut - ja vähän enemmänkin. Majoituttiin Kamarin kylässä, Hippokampus-nimisessä hotellissa, ja viikon aikana koluttiin Santorinin saari melkeinpä läpikotaisin: kierrettiin Firan ja Oian kaupungit, valloitettiin Kamarin ja Perissan välinen vuori, ajeltiin autolla ympäri lähirantoja ja nähtiin kuuluisa auringonlasku mereltä päin, kun osallistuttiin auringonlaskuristeilylle. Tekemistä oli siis paljon, mutta onneksi ehdittiin viettää hyvin myös kunnon rantaelämää ja nauttia rauhassa paikallisesta ruokakulttuurista. Kuten arvata saattaa, niin reissussa tuli otettua kuvia aika lailla - niitä saattekin nähdä vielä jatkossa lisää! Kerron myöhemmin omassa postauksessaan hieman tarkemmin hyviä ja huonoja kokemuksia sekä vinkkejä saarelle matkaaville, joten stay tuned!

facebook | instagram | bloglovin | blogit.fi | sc: juuliasall
Comments (12)
sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Syksy, virallisesti


Viimeisimmän postaukseni jälkeen kesä on kääntynyt ihan virallisesti syksyksi. Postaustaukoni venyi vähän suunniteltua pidemmäksi, koska pakkasin heti Santorinilta paluun jälkeen kassini uudestaan, ja lähdin vielä muutamaksi päiväksi Helsinkiin. Sekä Santorinin lomasta että Helsingin reissusta kuulette molemmista myöhemmin lisää - varmasti useampaankin otteeseen. En malta odottaa, että pääsen postailemaan näistä teille tarkemmin!

Palasin Helsingistä kotiin keskiviikkona, eikä muuten mennyt kauaa, kun tajusin napanneeni reissusta jonkin flunssapöpön mukaani. Ei ihme, että vastustuskyky oli hieman heikoilla reissaamisen, väsymyksen ja hektisen aikataulun vuoksi. Tämä loppuviikko onkin kulunut kivasti kotisohvalla Netflixin parissa.

Toivon todella, että flunssa menee pian ohi, sillä nyt ei olisi oikeastaan aikaa sairasteluille - huomenna pitäisi nimittäin palata takaisin arkeen ja yliopistolle. Oon odottanut tulevaa syksyä aika sekavin fiiliksin, sillä kolmas yliopistovuosi tuo luonnollisesti mukanaan kandin ja kaiken siihen liittyvän (lue: stressin). Toisaalta mulla on aika leppoisat fiilikset tuon kandi-urakan suhteen - oonhan selvinnyt jo yhdestä opinnäytetyöstä ammattikorkean puolella. Toisaalta taas, meinaa hiukan jänskättää, kun tuntuu etten keksi edes aihetta koko kandille. Heh. No, kaikki aikanaan. Toivottavasti teille kuuluu hyvää, palataan pian!

facebook | instagram | bloglovin | blogit.fi | sc: juuliasall
Comments (2)